DIY: kuvakerronta videossa

DIY: kuvakerronta videossa

Kuvaamisen aloittaminen on nykyisin äärettömän helppoa. Ennen kuin tartut kameraan ja painat punaista nappia, tutustu muutamiin liikkuvan kuvan sääntöihin.

blogi

Riku Pyhälä

2017 / 06 / 20

Kirjoittaja työskentelee FLIKissä Tuottajana ja Content Ninjana.

Edellyttää eräänlaista hullun rohkeutta kirjoittaa videokuvakerronnan säännöistä; onhan taustalla yli sata vuotta elokuvan historiaa, johon liikkuvan kuvan kerronta perustuu. Satavuotisen historian aikana muodostuneisiin lainalaisuuksiin tutustuminen kuitenkin kannattaa, jos haluaa tuottaa videoita nopeasti ja laadukkaasti. Sääntöjä ei siis pidä ajatella rajoitteena vaan ohjenuorana. Kuten kaikessa luovassa tekemisessä, videokerronnassa perusperiaatteiden hallitseminen mahdollistaa myös niiden luovan rikkomisen.

Haastatteluiden kuvaaminen

Yksinkertaistenkin haastatteluiden kuvaaminen vaatii huolellista kuvasuunnittelua. Kuvasuunnat ja -koot vaikuttavat viestin sävyyn ja sisältävät jopa yllättäviä piilomerkityksiä.

Kuvasuunnat

Haastattelukuvassa haastateltavan on hyvä katsoa hieman kameran ohi, ikään kuin haastattelijaan. Kohti kameraa katsominen toimii efektinkaltaisena ratkaisuna, ja henkilön puhe kohdistuu tällöin suoraan katselijalle.

Henkilön kuvaaminen yläviistosta pienentää ja luo alentavan vaikutelman. Alhaalta päin kuvaaminen taas korottaa ja ylevöittää. Myös katseen suunnalla on erilaisia, jopa psykologisia merkityksiä. Länsimaisen lukusuunnan mukaisesti, kun henkilö katsoo kuvassa oikealle, hän tähyää tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin; kun taas vasemmalle, katse suuntaa menneisyyteen.

Kuvakoot ja rajaus

Kuvakoon ja rajauksen muuttuessa valtaa ja painoarvoa saa kuvassa enemmän joko henkilö tai ympäristö. Alta näet klassisen kuvakokojärjestelmän rajaukset.

Laajimmassa kuvakoossa eli yleiskuvassa, miljöön elementit nousevat pääosaan eikä henkilön ilmeillä ole enää merkitystä – jos niitä edes pystyy havaitsemaan. Tiiviissä erikoislähikuvassa taas päästään kiinni juuri hienovaraisiin tunnetiloihin, silmänräpäytykselläkin voi olla merkityksensä. Rajattaessa puoli- ja lähikuvaa kannattaa huomioida myös ns. head space eli pään yläpuolelle jäävä tila. Muista jättää ”tilaa ajatukselle”.

I like to say that lighting is about taking the light away. I often like to use the shadows more than the light.
Vilmos Zsigmond
Elokuvaaja

Valaisu

Valaisulla luodaan kuvaan haluttua tunnelmaa ja tyyliä, mutta sekin on pohjimmiltaan tekniikkaa. Valaisussa puhutaan kahdenlaisesta valosta: sinisestä ja keltaisesta. Sininen valo on useimmiten auringosta tulevaa, luonnollista valoa, joka on värilämpötilaltaan noin 5600K. Keltainen keinovalo, esimerkiksi loistelampusta tuleva valo, on värilämpötilaltaan alhaisempaa, lähempänä 3000K.

Arkisesti puhutaan kylmästä sinisestä tai lämpimästä keltaisesta valosta. Näitä kahta ei useimmiten kannata sekoittaa kuvauksessa, vaan valita selkeästi jompikumpi. Kameran whitebalance-ominaisuudella voi valita kuvaan valaistuksen mukaisen valkotasapainon.

Erona näihin erilaisiin valoihin on ennen kaikkea niiden kyky luoda varjoja. Pehmeä keinovalo valaisee usein tasaisesti kauttaaltaan ja kuvassa on vain kevyitä varjoja. Kirkkaassa auringonvalossa varjot ovat tiukkoja ja erottuvia – esimerkiksi kasvoille syntyy vahvoja kontrasteja ja jopa dramaattinen vaikutelma. Helppo tapa tasoittaa kasvojen varjoja on ottaa kuvauksiin jokin valoa heijastava pinta, ns. refle. Se asetetaan kuvattavan toiselle puolelle heijastamaan valoa kasvojen pimeälle puolelle.

Tärkeintä on valaista riittävästi. Jälkikäsittelyssä kuvasta voidaan aina vähentää valoisuutta, mutta pimeään jääviä kohteita sinne ei saada taiottua mistään takaisin.

Liike kuvassa

Liikkeen merkitys kuvakerronnassa on valtava: se herättää kuvan eloon. Käytännössä kyse on joko kameran liikkeestä tai kuvan sisällä tapahtuvasta liikkeestä.

Kameran liikkeellä vaikutetaan vahvasti tunnelmaan: hitailla kamera-ajoilla luodaan viipyilevää tunnelmaa, nopeilla kamera-ajoilla vauhtia ja kiirettä. Hienoinen kameran heiluminen luo vaikutelmaa autenttisuudesta ja sitä käytetään yleisesti dokumentaarisessa kerronnassa.

Kohteen liikkeen hidastukset toimivat esimerkiksi urheilukerronnassa visualisoimassa kamppailua ja voimankäyttöä nopeissa suorituksissa. Nopeutus on erittäin vahva efekti, ja sitä käytetään erityisesti komiikassa tai korostamassa valitun kohteen staattisuutta suhteessa ympäristöön.

Sound is a huge influence on peoples' attention.
Walter Murch
Elokuvaleikkaaja

Musiikki ja leikkaus

Musiikki on hyvä tapa löytää toimiva leikkausrytmi. Haluamasi tyylinen musiikki helpottaa leikkausvaiheessa hakemaan rytmiä kuvakerrontaan. Yksinkertaisimmillaan: nopea tempo istuu vauhdikkaaseen kuvastoon ja hidas tunnelmoivaan. Musiikkia kannattaakin miettiä jo ennen kuvausta.

Videoleikkauksessa on muutamia hyviä perustapoja siirtyä kuvasta toiseen: muun muassa äänen tai liikkeen kautta. Voimakas ääni, esimerkiksi oven kiinnilyönti, on selkeä leikkauskohta. Samoin kuvassa tapahtuvan nopean liikkeen, kuten käden heilahduksen myötä toiseen kuvaan leikkaaminen on näppärä siirtymä.

Valtavia hyppäyksiä kuvakokojen välillä – esimerkiksi erikoislähikuvasta suoraan laajaan yleiskuvaan – ei useimmiten kannata leikkauksessa tehdä, koska katsoja ei välttämättä löydä yhteyttä kuvien välillä. Toisaalta, liian pienetkin kuvakoon muutokset johtavat nopeasti monotoniseen ja latteaan kerrontaan. Hyvä nyrkkisääntö on, että pyritään leikkaamaan aina yhden tai kahden kuvakoon yli.

Luo oma tyylisi

Muista, että kaikki säännöt on tehty rikottaviksi. Uskalla kokeilla kameran kanssa ja löytää oma tapasi tuottaa videoita. Oma persoonallinen kädenjälki on aina arvokkainta, ja ennen kaikkea kiinnostavinta sisältöä.

[activecampaign form=1]